Tällä viikolla on vietetty kansallista mielenterveysviikkoa. Teemana on ollut #diagnoosinaihminen, joka korostaa jokaisen sairauden takana olevan ihmisen arvoa tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään.

Ihminen on sosiaalinen eläin, jolle kohdatuksi tulemisen ja kuulumisen tunteen tarpeet ovat perustarpeita sekä perusturvallisuuden edellytyksiä. Ilman kuulumisen tunnetta yhteisöön tai yhteiskuntaan koetaan yksinäisyyttä, josta on muodostunut yksi suurimmista kansallisista uhista hyvinvoinnille ja terveydelle. Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari viiltää kiiltokuvapintaa toteamalla, että yksinäisyys on suurin kansantautimme ja se jättää pysyvät jäljet ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Suurin osa tutkimuksista viittaa myös siihen, että syy-seuraussuhteet menevät yksinäisyydestä mielenterveyteen eikä päinvastoin. Yksinäisyyden tunne heikentää työikäisten koettua mielen hyvinvointia eniten myös Seinäjoella (asukaskysely 2017).

Mitä ihmiselle siis tapahtuu, kun hänet eristetään ulos sosiaalisista suhteista? Kun ihmisestä tulee näkymätön, eikä häneen enää reagoida. Puhutaan ilmiönä ostrakismista, sosiaalisesta ulossulkemisesta, jota esiintyy muun muassa kouluissa ja työpaikoilla. Ostrakismi on pohjimmiltaan hankalasti havaittavaa henkistä väkivaltaa, sillä kyse on tekemättä jättämisestä, ulossulkemisesta. Aihetta tutkinut kasvatustieteiden apulaisprofessori ja opetusneuvos Niina Junttila kuvaa ulossuljetun kokemusta vääränlaisuudesta ja kelpaamattomuudesta musertavaksi.

Ostrakismi tulee kreikan kielen sanasta ostrakon (ruukunsirpale). Se kuvaa surullisella tavalla rikkimennyttä ruukunpalasta, joka on ehjästä kokonaisuudesta irronnut erillinen osa. Kuka nostaa palaset lattialta ja liimaa takaisin kiinni? Voiko meistä jokainen huomata irronneet ruukunpalaset? Pelkkä lattialta nostaminen ja takaisinliimaaminen eivät silti riitä. On otettava käyttöön japanilaisten suosima keraamisten astioiden korjaamiseen liittyvä filosofia, kintsugi (kultainen korjaus). Siinä rikkoutuneet sirpaleet liimataan takaisin kultaisella tahnalla, joka on tavallista liimaa vahvempaa. Kerran pudonneet tarvitsevat lujaa luottamusta siihen, että heistä pidetään kiinni. Kultaukset myös muistuttavat meitä elämästä; Samalla tavalla kun rikkoutunut esine voi kertoa meille tarinan, myös jokainen ihminen kertoo sellaisen.

Kohdataan ihminen myös ensi viikolla ja sitä seuraavalla. Yksikin ihminen riittää murtamaan yksinäisyyden.

Julia Sillanpää
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaattori vs.
Seinäjoen kaupunki

kuva: Pinterest

Pin It on Pinterest

Share This