Taas eletään talven kylmintä pakkaskautta, joka koettelee meitä autoilijoita ja autoja. Pakkanen hyydytti menneellä viikolla minunkin autoni ja mietin miten pääsen töihin. Vaan minullepa oli tullut postissa paikallisliikenteen aikataulu ja sieltä katsoin sopivan aikataulun. Kävelin pysäkille noin 100 metriä odottamaan bussia, joka vei minut työpaikalle melkein ovelle asti. Olen noin viikon ajan käyttänyt bussia työmatkoihin ja todennut, että jotakin on muuttunut. Vuoroja on lisätty ja aamuisin pääsee varsin joustavasti kohti kaupungin keskustaa ja työmaata. Pysäkinvälit ovat tiheässä ja puolen tunnin välein tulee uusi bussi – ihan kuin kolmosen ratikka Hesassa. Matalalattia-autoon pääsee nousemaan vaivattomasti, vaikka luntakin on tullut riittävästi.

Viime talvena tapahtui sama juttu ja kävelin lähimmälle bussipysäkille. Mutta voi, auton tuloon oli melkein tunti aikaa ja pakkasta oli yli 27 astetta. Kylmä alkoi hiipiä talvitakin alle. Mietin kuumeisesti, palaanko kotiin lämmittelemään vai soitanko taksin? Hätä keinot keksii ja nostin peukaloni pystyyn tienvarressa. Aika monta autoa ajoi ohitseni, mutta ystävällinen naisautoilija otti minut viimein kyytiin. Varpaat olivat jo jäässä.

Tänä talvena ei ole tarvinnut liftata töihin. Paikallisliikenteessä on tapahtunut selvästi myönteistä kehitystä. Kiitos siitä, että minun ei tarvitse myöskään tuskailla kylmän autoni kanssa aamuisin ja lisätä hiilipäästöjä. Bussissa näkee ihmisiä ja useimmat kyydittävät huikkaavat iloisen kiitoksen kuskille lähtiessään. Kannattaa kokeilla julkista liikennettä.

Ulla Frantti-Malinen
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaattori

Pin It on Pinterest

Share This