Muutin Seinäjoelle pari vuotta sitten. Pienen maalaispitäjän flikalle suuri kaupunki oli vieras, kylmä ja sekava. Ei ollut rauhallista kylänraittia, uneliaan raukeaa sunnuntaitunnelmaa, eikä ääressä laiduntavia lehmiä.

Kaupungissa kaikilla tuntui olevan kiire jonnekkin ja jokapaikassa oli liikennettä. Seinäjoki oli monimutkaisesti risteilevien teiden ja kerrostalojen sekametelisoppa, ja toisinaan jouduinkin suunnistamaan kotiini navigaattorin avustamana.

Pikku hiljaa, kuin vaivihkaa, on kaupunki alkoi näyttämään minulle kauniita puoliaan. Halliskan kallioilla lauloivat mustarastaat, Törnävän ranta kartanoineen huokui kiehtovaa historiaa ja Joupiskan metsästä löytyi mielenkiintoista tutkittavaa. Kaupunki on paljastanut herkän, luonnonläheisen puolensa ja vastoin ensivaikutelmaa, olen hiljalleen alkanut kotoutumaan tähän mahdollisuuksia tulvivaan, eläväiseen kaupunkiin. Rakastan käydä museoissa, kaupungin monissa tapahtumissa ja kirpputoreilla. Seinäjoki on vihdoin alkanut tuntumaan kodilta.

Myös itse seinäjokiset ovat lähestyneet uutta asukkiaan yllättävän nopeasti ja ennakkoluulottomasti. Olin kuvitellut, että kaupungissa tutustuminen olisi vaikeampaa ja ihmiset jotenkin kylmäkiskoisia. Päinvastoin! Kaikki ovat olleet mutkattomia ja mukavia, eikä ole ollut tietoakaan pohjalaisesta jähmeydestä ja juroudesta.

Elämäni Seinäjoki on kehittyvä, eteenpäin menevä, eläväinen ja suvaitsevainen kaupunki. Sellainen kaupunki, jossa on hyvä asua. Maalaisflikankin.

Pin It on Pinterest

Share This