Niilo Peräaho on osa kasvutarinaa, jota SJK parhaillaan kirjoittaa.

”Aloitin futiksen kahdeksanvuotiaana Jurvassa, se oli menoa heti ensimmäisistä treeneistä. Yksitoistavuotiaana siirryin VPS-junioreihin ja minusta tuli maalivahti. Olin harrastanut painia ja telinevoimistelua, ne loivat hyvän pohjan veskariksi.

Muutimme kolme vuotta sitten Seinäjoelle, jossa äiti on töissä. Kävi onni, osuin Seinäjoen Jalkapallokerhon nousukauteen. Nyt olen B-ikäinen ja pelaan monella sarjatasolla. Olen treenannut myös edustusjoukkueessa. Kotijoukkueeni on A-pojat. Tuntui hyvältä, kun vanhemmat pelaajat äänestivät kapteenistoon.

Meillä ei ole kuukausimaksuja, akatemiaa on uudistettu ja nyt tulee jalkapallolukio. Nuori pelaaja ei voi odottaa parempaa. On oikeasti meistä kiinni, ellei tule menestystä. Vahvuuksiani ovat peruspelaaminen, avaukset ja jalalla pelaaminen. Olen äänekäs veskari, maalilta näkee hyvin pelitilanteet. Syötän molemmilla jaloilla ja nollaan nopeasti mokat, sekin on hyvä kyky.

Paras hetki oli, kun pääsin viime kesänä U16-maajoukkueeseen. Tosin maajoukkueurani on toistaiseksi yksi lyhimmistä: punainen kortti 20 minuutissa. Vaikka tuolloin kävi heikosti, se vahvisti minua maalivahtina.

Satsaan täysillä jalkapalloon elämällä laadukasta arkea. Treenaan kahdesti päivässä, syön ja nukun hyvin. Käyn lukion neljässä vuodessa, näin pystyn panostamaan jalkapalloon ja opiskeluun. Haluan tehdä kaiken kunnolla ja päästä huipulle. Oli se sitten futiksessa tai jossain muussa.”

 

Teksti: Outi Myllymäki
Kuva: Tuukka Kiviranta

Tutustu Seinäjoki lennossa! -julkaisuun: https://www.intoseinajoki.fi/tiedostopankki/342/Seinajoki_lennossa.pdf

 

Pin It on Pinterest

Share This