Arkkitehti Anssi Lassila suhtautuu Seinäjokeen isällisellä hellyydellä. On turha nostaa esille rumia paikkoja, tärkeämpää on ohjata kehitystä oikeaan suuntaan.

 

– Kauneutta ei voi nähdä ilman rumuutta. Kummallakin on oma paikkansa kaupunkikuvassa, ja joskus keskeneräisestä voi luoda hämmästyttävän kiehtovaa, Anssi Lassila pohtii.
Arkkitehtuurin valtionpalkinnon viime vuonna saanut mies muistuttaa, ettei kaikkea tarvitse purkaa uuden tieltä.
– Monissa kaupungeissa on vanhoista tehdasrakennuksista tehty kiinnostavia paikkoja. Tärkeintä on löytää kaupungille oma identiteetti ja kehityssuunta. On turha kopioida muiden kaupunkien jo kerran keksittyjä juttuja.

Seinäjoen suunnaksi Lassila piirtää perinteisen ruutukaavan, jossa on helposti löydettävissä kiinnostavat kaupungin keitaat. Keskustan läpi virtaava joki on yksi näistä, samoin kauniit puistot. Asema-aluetta tietenkään unohtamatta, sen kehittäminen on seuraavien vuosien merkittävimpiä haasteita. Arkkitehti varoittaa tavoittelemasta taivaita, maalaisjärki toimii erinomaisesti myös kaupunkisuunnittelussa.
– Jos keskusta täyttyy liian korkeista kerrostaloista, se vie valon ihmisten arjesta. Lakeusmaisemaan sopii rakentaa vähän hillitymmissä kerroksissa.

 

Puusta syntyy uutta

Maaseudun pojaksi itsensä esittelevän Lassilan tie huippuarkkitehdiksi alkoi 1970-luvulla Soinista. Mitään erityisiä merkkejä tulevaisuuden ammatista ei ollut lapsuudessa havaittavissa, tosin pienoismallit kiinnostivat kovasti. Koulu sujui kuten niin monella muullakin pojalla: ei oikein kiinnostanut. Ammatinvalinnan pääkimmokkeena oli halu tehdä jotain erilaista kuin muut.

Liekö sattumaa vai kohtaloa, kun arkkitehtiopinnot Oulun yliopistossa sytyttivät nuoren taitajan liekkeihin. Ensimmäisen suunnittelukilpailun hän voitti jo opiskeluaikana. Mies suunnitteli Kärsämäen modernin paanukirkon, joka tehtiin 1700-luvun rakennustekniikalla. Myöhemmin Lassila on saanut jättää kädenjälkensä myös Klaukkalan ja Kuokkalan kirkkoihin.
– Tykkään suunnitella näyttäviä rakennuksia. Lisäksi kirkoissa on tietynlaista henkisyyttä ja sakramentaalisuutta, hän kuvailee.

Arkkitehtina Lassila tunnetaan myös taitavana puun käyttäjänä. Hän nauttii siitä, kuinka kaadettu puu jatkaa tarinaansa osana rakennusta. Hyvä esimerkki onnistuneesta puurakentamisesta on Lassilan suunnittelema Jyväskylän Puukuokka-kerrostalo, joka sai muutama vuosi sitten arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon.

 

Periferiassa on tilaa

OOPEEAA-arkkitehtitoimisto eli Office for Peripheral Architecture tunnustaa ylpeästi perifeeriset juurensa. Pääpaikka on Seinäjoella ja etätoimisto Helsingissä.
– Kun olet poissa valtavirrasta, pystyt tekemään asioita eri tavalla. Täällä on mahdollista kehittyä omaan suuntaan ja erottua muista, Lassila pohtii.
Seinäjoella on hyviä yhteistyökumppaneita ja valtakunnallisesti toimivia rakennusyrityksiä, joiden kanssa on helppo toimia. Niin ja perhe: vaimon työ ja lapset pitävät pääosakkaan juurevasti lakeudella.

Lassilan luotsaamassa arkkitehtitoimistossa työskentelee viisitoista ammattilaista. Asiakkaita on Suomen lisäksi muun muassa Espanjassa ja Ruotsissa. Hänestä ei ole tärkeintä mahdollisimman laaja asiakaskunta, vaan tilattujen töiden mielekkyys.
– On kiinnostavaa kehittää uudenlaisia asumisen ratkaisuja ja tehdä asioita totutusta poiketen.

Merkittävä steppi hänen urallaan on ollut myös Helsingin Guggenheim-museon arkkitehtikilpailun tuomariston jäsenyys. Suomalaisia puhuttanut taidemuseon suunnittelukilpailu oli sisältäpäin katsottuna hieno kokemus.

 

 

Teksti: Outi Myllymäki
Kuva: Tuukka Kiviranta

Tutustu Seinäjoki lennossa! -julkaisuun: https://www.intoseinajoki.fi/tiedostopankki/342/Seinajoki_lennossa.pdf

 

Pin It on Pinterest

Share This